Gellerian historia valottuu Kalevassa 17.8.2016 julkaistun artikkelin myötä.
Lauri Hirvonen, teksti
Missä on haastateltava? Seisomme Tyrnävällä noin 80-vuotiaan kyläkoulun portailla, mutta ketään ei näy missään. Päätämme kokeilla piharakennusta. Sen ovenpielessä lojuu tikasta, metalliverkkoa, maalipurkkia, vanhaa ovea, ikkunaa ja kaikenlaista irtotavaraa. Niiden vierestä löytyy ovi, joka vie pieneen hiilenmustaan eteiseen.
Jo kuuluu puhetta. Täälläkö se galleria onkin? Sisältä alkaa valo.
Seinät loistavat valkeina ikkunoista tulevassa luonnonvalossa. Välikatto puuttuu, ja tila avautuu korkealle. Rakenteet näkyvät. Tuoksuu tuore puu, ja uusi mäntylattia kopisee jalkojen alla.
Maalauksia on seinällä ja vielä enemmän nojallaan ripustusta odottamassa. Tammisen jalustan päällä on abstrakti betoniveistos: lintu.
Vantaalaisen Jouko Korkalan ja hänen vaimonsa Riitta Korkalan yli kymmenen vuoden projekti Tyrnävällä alkaa olla loppusuoralla. Kesägalleria avautuu vihdoin.
Se oli vuosi 2004, kun Korkalat ostivat vanhan Rauhion kyläkoulun. Koulun, jota Jouko Korkala ei ole tosin löytänyt mistään arkistopapereista, mutta koulun silti.
Luokkakuvia ja liitutaulu on tallessa, kuten myös öljylampun valossa opiskelleiden entisten oppilaiden muistoja – niin kuin se, että koulu oli ottaa ja palaa joulujuhlan tuoksinassa. Liekit saatiin tukahdutettua hevosen selästä napatulla loimella.
Galleria sijaitsee piharakennuksessa, koulun entisessä puuliiterissä. Koulu kun lämpeni viiden kakluunin voimin. Sittemmin rakennus palveli myös navettana ja heinälatona.
1930-luvun lopulla rakennettu koulu ja sen puuliiterissä lymyilevä galleria sijaitsevat suhteellisen etäällä kaikesta. Muhostien pitkä suora halkoo maisemaa päärakennuksen ikkunoiden alla. Ikkunoiden, jotka erään oppilaan mukaan olivat alareunoistaan kalkitut, jotta koululaiset eivät voineet seurata ohi kopsutelleita hevosia.
Koulu säälitti Jouko Korkalaa. Talo oli rapistumassa hyvää vauhtia. Ajatus galleriasta siinsi mielessä heti alusta asti, vaikka edessä oli paljon tehtävää.
– Isä sanoi, että et tule ikinä saamaan valmiiksi.
Työmiehiä on tullut Virosta asti, ja nyt ollaan valmiin kynnyksellä. Korkala myöntää, että helpottaa.
Vuonna 2014 Korkala kaavaili, että galleria avautuisi seuraavana kesänä. Toisin kävi. Ovien ei pitänyt narista vielä tänäkään kesänä, mutta kyläläiset olivat toista mieltä.
Galleriassa järjestetään avoimet ovet Tyrnävän Taiteiden yössä yhteistyössä Markkuun Seudun Kyläyhdistyksen kanssa. Luvassa on kuvataiteen lisäksi kahvittelua ja sellomusiikkia. Korkala lupaa, että taidetta pääsee katsomaan myös parilla seuraavalla viikolla.
Jouko Korkala asuu Vantaalla, mutta on silti Tyrnävän poikia jo monennessa polvessa. Hänen perheensä muutti etelään kesken kouluvuosien, mutta Korkala kävi keskikoulun loppuun tuttujen kavereiden kanssa mummolasta käsin. Sittemmin Tyrnävä on kutsunut kesäisin.
Tänä kesänä galleriassa on esillä Korkalan omia teoksia, ja niiden varaan on suunnitteilla näyttely myös ensi kesäkuulle. Sen jälkeen tila on avoin myös muille taiteilijoille. Traktorin mentävä ovi takaa, että vähän isommatkin työt mahtuvat sisään.
Korkala pohtii, että tila tarjoaa mahdollisuuksia myös kokouksille tai konserteille.
Joskus tulevaisuudessa näyttelytila voisi laajentua koulurakennukseen opettajan asunnon puolelle.
Entinen luokkahuone tulee sen sijaan todennäköisesti pysymään työskentelytilana. Ja millaisena!
Suuri huone tulvii tavaraa pensseleistä kankaisiin ja maalipurnukoista kehystarvikkeisiin. Seinällä roikkuu hattuja, tuolla seisoo hevosen mallinukke ja yhdellä kulmalla roikkuu viulu. Kaiken peittää alleen hiljaa soljuva klassinen musiikki.
Täällä pursuaa taide.
